Pekka Tarvainen

Nimi: Pekka Tarvainen
Kotipaikka: Nurmijärvi, Klaukkala

Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?

Nyt täytyy sanoa että en ole niin sanottu ”kotiseutukuvaaja”. Lähin vakiokuvauspaikka löytyy noin 60km päästä kotoa Porkkalanniemestä jossa kuvailen hirvieläimiä, maisemia, lintuja ja mitä mielenkiintoista milloinkin vastaan tulee. Toinen vakiopaikoistani on Seitsemisen Kansallispuisto jossa viime kesänä tuli kuljettua tiuhaan tahtiin. Seitsemisen luonto on ehkä kauneinta mitä eteläsuomesta tiedän. Muuten sitten kuljeskelen aika spontaanisti milloin missäkin oli se sitten Viikin pellot, vanhan kaupunginlahti tai Haltialan vanhat metsät.

Minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?

En ole harrastanut kuvausta kuin pari vuotta, joten edustan tätä valokuvauksen nuorta sukupolvea.
Valokuvaukseni alkoi aivan yhden päivän aikana kun sain ”ahaa elämyksen”. Olin kauppakeskuksessa kiertelemässä ja kävelin ajankuluksi elektroniikkaliikkeeseen katselemaan hienoja uusia laitteita. Saavuin kamerahyllylle ja silmiini pisti pieni ja ohut 8 megapikselin Konica-Minolta Dimage X1. Sen kummemmin testailematta päätin että tuon minä haluan. On se niin hieno!
Siitä se sitten lähti. Oli kiva pyöriä pitkin lähimetsiä ja napsia kuvia sieltä täältä. Kaikki alkoi kuin salaman iskusta. Eikä aikaakaan kun pokkari vaihtui kalliimpaan järjestelmäkalustoon.

Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?

Tällä hetkellä kuvailen Canonin digijärjestelmäkameralla (40D) johon minulla on kolme objektiivia. Tele, makro ja laajakulma. Kaikkia tulee käytettyä kuvausreissuilla paljon joten yleensä koko kamerareppu sisältöineen kulkee mukana melkein joka paikassa. Ongelmana pitemmillä kuvausreissuilla (kuten Seitsemiseen) on tietysti välineiden paino. Jos ottaisin kaikki mukaan niin pelkät kuvausvermeet repussa painaisi noin 15 kiloa. Reppuun pitäisi saada myös muutaman päivän tavarat makuupussi, teltta ja ruoat jne. Pitemmillä reissuilla mukana kulkee siis lähinnä itse runko ja siihen kaksi kakkulaa, laajis ja tele.

Iskeekö luontokuvauksessa koskaan ”taisteluväsymys”, kuinka siitä selviydytään?

Vaikka vasta pari vuotta kuvannut niin kyllä tämä 2007-2008 välinen talvi on ollut niin musta ja leuto että välillä on tullut sellaisia ajatuksia että mitä ihmettä sitä kuvaisi kun missää ei tunnu olevan mitään mielenkiintoista. Näinä hetkinä täytyy vain keksiä jotain mieltä virkistävää kuten katsella oman arkistonsa muistoja herättäviä kuvia tai vaikkapa mennä ystävän kanssa metsään paistelemaan tulille makkaraa ja mahdollisesti ottaa ohessa muutamia kuvia pahimpien vieroitusoireiden välttämiseksi.
Kevät, kesä ja syksy on kuitenkin itselläni eniten mieluisia kuvausaikoja, sillä silloin luonto on elossa ja kuvattavaa löytyy vaikka kuinka paljon.

Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi luontokuvauksessa?

Paras kokemus on ollut ehdottomasti Seitsemisen Kansallispuistossa, jossa viime alkukesästä vietin muutaman päivän ahkerasti kuvaillen. Reissulla oli uskomaton määrä kuvattavaa. Kolmen päivän aikana tuli nähtyä monenmoista lintua sekä mäyrä, hirvi ja Viirupöllö. Viirupöllö sattui ihan leiripaikan lähellä sattumalta eteen. Huomasin sen ainoastaan silloin kun se vaihtoi puun oksaa ja huomasin suuren vaalean linnun. Pääsin seuraamaan ja kuvaamaan pöllöä noin kahden tunnin ajan jonka aikana se syöksyi kerran maahan josta se noukki jonkin metsäpäästäisen ja nousi takaisin oksalle sitä järsimään. Se oli paras kokemukseni. Toinen tietysti oli karhukuvaus piilokojusta kuhmossa, jossa sain hyvät kuvat ohessa myös merikotkasta. Hienoja kokemuksia on lukuisia ja niitä tulee lähes joka kuvausreissulla.



Kesäilta aarnimetsässä. Kuva, photo: © Pekka Tarvainen


Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?

No tietysti toimimalla eettisesti oikein. Lakia noudattaen (luonnonsuojelulaki jne.). Sekä jokamiehen oikeuden sallimissa rajoissa. Luontoa kunnioittaen. Voit esittää kuvan ilman ”luurankoja kaapissa” , että mikään asia ei jäisi kaivertamaan omaatuntoa kuvan ottohetken jälkeen. Mitään sankaritekoja ei keneltäkään vaadita.

Kuinka parhaat kuvasi syntyy?

Parhaat syntyy tunteella ja ehdottomasti silloin kun on yksin jotta voi unohtaa sen jauhamisen jolloin keskittyminen on aina siellä missä pitää. Itse olen ottanut parhaimmat kuvani sellaisilla monen päivän reissuilla joissa ollaan teltalla syvällä metsässä. Kun on useamman päivän, niin siinä ehtii unohtua arjen paine, hektinen vauraus ja pystyy laskemaan mielensä ja ajatuksensa sinne ympäröivään luontoon jolloin mieli on avoin näkemään paljon yksityiskohtia ja kuvattavaa.  Näin kuville tulee myös enemmän tunnearvoa. Suljen usein myös kännykkäni koko reissun ajaksi.
Mitä taas hirvieläinten kuvausreissuihin tulee. Hirvieläimiä kuvatessa jotkut käyttää piilokojua. Minun juttu on enemmänkin ”tetsaus” eli kengät, housut, takki, hattu ja hansikkaat kaikki on maastokuviollisia. Kun olen ääneti niin se on suhteellisen helppoa sillä hirvieläimillä on surkea näkö. Porkkalanniemen hirvieläimet on lisäksi suhteellisen pelottomia.

Valkohäntäkauris. Kuva, photo: © Pekka Tarvainen

Lopuksi, Onko kuvausprojekteja vuodelle 2008?

Ei varsinaisia ”projekteja”. Kuvausreissuja ja kohteita on runsaasti joista mahdollisimman monta aion toteuttaa. Norjassa ja Lapissa on käytävä. Seitsemisessä tulee varmasti liikuttua tämän tästä. Esko Kivistön Supikojulla käynti on suunnitelmissa. Porkkalassa hirvieläimet odottaa kesäaikaan. Näin talviaikaan hirviä ei paljoa Porkkalassa ole sillä hirvet vaeltavat talveksi sisemmäs maahan Nuuksion metsiin jolloin niitä on hankalempi tavoittaa. Hirvieläimet on ollut koko lyhyen kuvausurani ajan kai jonkinlainen projekti, sillä olen ajatellut kasata jonkinlaisen opuksen Porkkalan hirvieläimistä sitten kun katson että kuvamateriaalia on kertynyt tarpeeksi.

Terveisin Pekka Tarvainen

edellinen esittely: Matti Hietanen    seuraava esittely: Seija Ropponen