Vesa Kalervo Ekholm

Nimi: Vesa Kalervo Ekholm
Kotipaikka: Pori
Kotisivut: http://www.vesakalervoekholm.fi
Yhteydenotot: .(JavaScript must be enabled to view this email address) / +358505713049

1. Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?
Työ ei anna myöden tehdä päiväreissuja kummempaa, joten aika paljon tulee samoja paikkoja koluttua vuodesta toiseen…eli siinä 60 kilometrin säteellä. Kuvausvuosia on takana vielä aika vähän, mutta joka vuosi tulee löydettyä uusia kohteita matkata…

Pyrin kuvaamaan monipuolisesti, muutakin kuin luontoa… Mutta kyllähän ne kasvit ja muut pikku yksityiskohdat luonnossa, sekä maisemat ovat lähinnä sydäntä...

2.Minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?
Luonnossa on aina tullut liikuttua ja jossain vaiheessa alkoi harmittamaan, kun ei voinut tuoda kotiin muuta kuin muistoja, kaikesta siitä kauniista mitä reissuillani näin… 2005 helmikuussa hommasin Olympuksen digipokkarin…maksoi jonkun satasen ja muistan, että hinta hirvitti… Sittemmin mopo onkin jo lähtenyt käsistä :D

3. Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?
Tässä tapahtuu sama ilmiö kuin jos voittaisi lotossa ja tokaisee myöhemmin, että rahalla ei ole minulle merkitystä :D Useimmat miehet ovat oman kokemukseni mukaan kohtailaisen väline- ja tekniikkahulluja…niin myös minä. Mutta nyt kun olen saanut hommattua riittävät välineet…ei niistä tarvitse sen kummemmin pitää älämölöä ;P Kotisivuillani on kalustoluettelo…

Välineissä on kait oleellisinta, että ne ovat tarpeisiin riittävät… Toinen juttu on välineidensä tuntemus. Nappuloiden ja säätöjen tulee olla jotta ne löytyvät silmää okulaarilta nostamatta…

4. Iskeekö luontokuvauksessa koskaan ”taisteluväsymys”, kuinka siitä selviydytään?
Talvi on paha… Valoisa aika on lyhyt ja päivät menevät työssä... Minulle kuvaaminen on jatkuvaa, uusien ja hienojen kuvien metsästämistä ja kun homma ei tapahdu…pukkaa päälle pientä masennusta. Suurin apu minulle on puolisoni, joka pyyteetömästi jaksaa tukea minua ja harrastustani…

5. Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi luontokuvauksessa?
Kuvaajanvuosiani on vielä niin kovin vähän takana, ettei ole hirmusti kerennyt kertymään kokemuksia…mutta, että olisikohan vaikka vuosi 2007 ja heinäkuun loppu: Kolusin taas tuttuja maastoja, kuvaillen niitänäitä ja mitä eteen tuli, lähinnä kasveja jne… Iltaa vasten raahasin itseni joen rantaan…ajatuksena levähtää hetken ja nauttia kesänillan tunnelmista. En muista tarkkaan, muttei tainnut montaa tovia mennä siitä kun kupillisen kahvia ehdin ryystää ja näin joessa jotain lipumassa kohti. En ollut tuota koskaan ennen nähnyt, mutta takaraivoon pamahti ajatus - MAVAJA ! Samalla hetkellä näin oikeasta silmäkulmasta liikettä, käänsin päätäni hitaasti ja nyt pamahti, että  - MINKKI ! Kumpakin muutaman metrin etäisyydellä minusta ja itse istuin rannalla kiven päällä ilman minkäälaista mahdollisuutta siirtyä piiloon, äänettä. Arvoin kiivaasti mielessäni, kumpaan suuntaan kamerani kohdistaisin, sillä olihan tämä ensi kerta kun kumpaakaan näin saati että olisi jopa mahdollisuus kuvata….

No, tarina päättyi onnellisesti sikäli, että kumpaisestakin kaverista sain hienot kuvat… Ja seuraavat pari kuukautta kävin aktiivisesti kuvaamassa tuota majavaa jolla oli kaverikin, eli tuplasti fotailtavaa ! 

6. Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?
Sanotaanko, että tuo “luonnon puolesta” ei terminä sikäli puhu minulle mitään…jotenka vastaan näin: Luonto on minulle ollut aina lähellä sydäntä... Noudatan mm. tiukasti ajatusta siitä, että kaikki mitä vien luontoon mukanani…tulee myös mukanani takaisin. Eli, EI SAA ROSKATA ! Jumakekkka kun nousee aina karvat pystyyn karkkipaperin, tupakkiaskin, muovipullon jne. nähdessäni. Siinä olisi monasti kirveellä töitä.

En osaa oikein vastata tähän kysymykseen… Se nyt vaan on niin, etten tietoisesti ajattele itseäni luonnonystävänä tai luontokuvaajana…sillä kyseessähän on elämän tapa, joka ei tarvitse virkanimikettä. Tarkoitan tällä sitä, etten ole niitä ihmisiä jotka aktiivisesti pyrkivät vaikuttamaan kanssaihmisiin. Teen sitä mitä teen, hiljaa itsessäni…kuvausreissuilla liikun mieluimmin yksinäni ja elän ihmisiksi, suhteessa ympäristööni. Nakkelen sitten aina joskus kuvia eri foorumeille ja ylläpidän omia kotisivujani…pieni ajatus taustalla, että jospa ne kuvat vaikuttaisivat katsojiinsa ja heidän suhteeseensa, sekä katsantokantaansa luontoon.

Ehkäpä valokuvien kautta, ihmiset oppisivat arvostamaan luontoa, sen kauneutta ja haavoittuvuutta…ehkä. Olen hyvin skeptinen ja negatiivisesti ajatteleva persoona monessakin suhteessa ja rehellisesti sanoen, en pidättele hengitystäni sen suhteen, että ihminen koskaan perusluonteeltaan minnekään muuttuisi. Eiköhän se perimmäinen päämäärä ole kuitenkin omannavan tuijotus ja se, että mikä seisoo kehityksen tiellä ja on kaadettavissa…niin sehän kaadetaan. Sitten vasta lopussa on vahinko on tapahtunut, ymmärretään mitä tuli tehtyä...tai sitten ei !

7. Kuinka parhaat kuvasi syntyvät?
Outo kysymys :D Silmä ja kyky hahmottaa ympäristönsä kehittyvät koko ajan… Valmistahan tästä ei koskaan tule ja hyvä niin! Kyseessähän on sama dilemma kuin suden ja kolmen porsaan kanssa: Jos susi saisi potkat kiinni…olisi homma ohi.
Onneahan tässä tarvitaan…ja taitoa. Meikäläisellä tuntuu kumpaakin olevan aika vähän vielä, mutta homma edistyy koko ajan…

8. Lopuksi, Onko kuvausprojekteja vuodelle 2008?
Ei, ei mitään sen kummempaa… Kuvaamiseni menee tyyliin: Mennään maastoon ja katsotaan mitä näkyy.

Kuvat, Photos: © Vesa Kalervo Ekholm

edellinen esittely: Juha Ollila    seuraava esittely: Jarkko Alatalo